Tänään on Roosan synttäripäivä. Ihan hullua miten nopeesti aika oikeesti menee! Kyynelsilmin saa nyt kahtoa tuota touhottajaa joka kävelee ympäriinsä ja on heti niin isoa tyttöä ettei vauvasta tietookaan enää. Mihin katos se tuhiseva nyytti jonka sain syliini vuosi sitten? Pieni, viaton ihmisenalku.
Huokaus.
Veeran vauva-aika meni ohi ilman että huomasinkaan ja tuli iso kaipuu. Aika nopeesti sitten aloinkin oottamaan toista ja Roosan kohdalla aattelin että nautin tästä sitten niin paljon että saan mahdollisimman paljon irti vauva-ajasta. Nyt mietin haikeena että teinkö nyt sitten niin, se vauva-aika on niin lyhyt aika ihmisen elämässä. Vuoden aikana tapahtuu niin uskomattoman paljon asioita noin pienessä. Ihan käsittämätöntä että mulla on ollut kaks vauvaa, nyt ei oo yhtäkään. Ei hätää, en oo hankkiutumassa lähitulevaisuudessa uudestaan raskaaks, on vaan haikea mieli :)
Toivon että oon tehny äitinä kaiken oikein ja antanut lapsilleni kaiken mitä ne on tarvinut.
Synnyin vuosi sitten - kauan kauan sitten!
Maitohetkiä satamäärin,
aina meni jotain väärin,
kaiken nurinkurin käänsin
ja itkuakin väänsin.
Mutt' tuskin nuhteita mä sain
vaan suukkoja kiloittain.
Hassut temput, hullut temput
monenlaiset kenkuttelut
toistuu päivittäin
ja hyväilyt ja hellittelyt,
koko suvun lellittelyt
kun huusin äkeissäin.
Isi, äiti yötä monta
valvoi vallan unetonta:
hammaskivut, vatsanpurut,
- oi monet huolet, surut!
Vaan kävelen ja kompastelen
hieman horjun, huojahtelen
sanojakin tavoittelen
ja pian kerron sen:
en enää vauva ole, EN!
Äidin Rakas Roosa Alisa, onnea tosi kovasti <3

Ylpeä isosisko Veera kattomassa äitiä ja vuorokauden ikästä siskoa.